30.12.2010

Hyvää Joulua!

Toivottaa Fuilan pennut!

Isompi pentula

22.12.2010

Lapsukaiset kasvaa jo niin hurjaa vauhtia, että on aika laittaa keittiöön isompi pentula. Siellä sitä on hyvä temuta. Tosin kyllä pikkuiset hampaitaan pääsevät terottelemaan jo koko tupakeittiön alueelle, kun pikkuhiljaa reviiriä laajennetaan ja uusiin paikkoihin tutustutaan äärimmäisen valvotuissa olosuhteissa. (Onneksi perheessämme on viisi henkilöä, niin jokainen pentu saa oman henkilökohtaisen valvojan mukaansa seikkailemaan.)

Sininen silmä

19.12.2010
Täplän toinen silmä osoittautui taivaansiniseksi...

Täplä 18.12 2010





Täplä-mies esittelee parhaat puolensa.
Kuvat Anne Alho.

Sini 18.12.2010








Sini - neito nauttii Jyväskylässä Annen kuvauksista.

Nuppu 18.12.2010



Nuppu-neito kuvauksissa Jyväskylässä.
Kuvat Anne Alho.

Namu 18.12.2010





Namu-pojan poseeraukset Jyväkylässä Alhon Annelle.

Dedi 18.12.2010




Dedi- neiti poseeraa Jyväskylässä. Kuvaajana Anne Alho.

29.12.2010

Sarin pentulaatikko








17.12.2010
Loistavasti sopeutui pikkuveijarit uuteen laatikkoon ja hyvin tuntui siellä uni maistuvan. Tässä Täplä onnellisena uudesta ankka-kaveristaan.
Sillä ajalla, kun Täplä kaulaili ankkansa kanssa tukeutui muu joukko toinen toisiinsa.Vasemmalta oikealle; Sini, Namu, Dedi ja Nuppu.

Sarin luona



18.12.2010
Pennut pääsivät Sarin rakkauslaturiin ja osoittivatkin siellä kaikki parhaat puolensa. Meno ja meininki oli sen mukainen. Myös Riffi oli yllättävän rauhallinen uudessa paikassa.
Vaikka ulkona paukkui pakkanen, oli sisällä lämmin ja rakkauden täyttämä tunnelma.
Monta asiaa saatiin juteltua ja jokainen pentu pääsi Sarin syliin useampaankin otteeseen.
Tässä Namu ja Sini rakkauslaturissa.
Reippaat ja terhakat vaavit ovat tänään:
Täplä; 936 g
Sini; 853 g
Nuppu; 893 g
Dedi; 1197 g
Namu; 876 g

Sarin luona sovimme, että lisäämme nappuloiden määrää sekä Riffillä, että pennuilla. Hyvinpä tuo maistuu koko sakille, joten mikäs sitä on lisätessä.

27.12.2010

Ensimmäinen automatka


17.12.2010
Tänään se sitten alkoi. Huikena pitkä ja jännittävä seikkailu keskisuomeen!
Monien kimuranttien vaiheiden jälkeen (mm. auton hajoaminen ja ystävien auton lainaan saanti) pääsimme illalla perille mummolaan Toivakkaan.
Automatka meni hienosti ja Riffi piti lapsistaan äärimmäisen hyvää huolta.
Mummolassa Erkki-pappa oli tehnyt uuden pentulan, jossa oli hyvä nauttia temmellystä ja jo hiukan enemmän perinteeksi tullutta nappula-iltapalaa.
Nykyään syöminen onnistuu jo hiukan paremmin, joskin aina niitä loppuja nappuloita pyydystetään lattialta. Kuono tuppaa nimittäin kovin hanakkaasti työntämään niitä lattialle samaan tahtiin, kun pieni kieli yrittää metsästää niitä kupista.
Kyllä koiranpennun elämä on sitten jännää!

Uinu, uinu pikkuinen


16.12.2010

Riemun kiljahdukset kaikuivat kaikilta, kun ensimmäiset pissat osui paperille ja vielä, kun sitä varten hinattiin koko pikku kroppa pois viltiltä. Voi sitä autuutta, kun jalat kantoivat jo koko pissan ajan.
Paperilla liikkuminen muistuttaa kuitenkin erehdyttävästi bambin liikkumista liukkaalla jäällä. -Kaikki tassut avautuvat hienosti eri ilmansuuntiin.
Raskas työ vaatii kunnon unet ja tässä sitä uinutaan viltin alla. Ja ihan itse sinne hautautuneena!

Leikkiä, murinaa ja kinastelua


15.12.2010
Sitä mukaa, kun opimme näkemään maailmaa, kasvaa myös liikkumisen riemu. Tänään huomasimme pentulaatikossa olevan kavereita, joille kaikki uuden oppiminen on yhtä jännää. Sisarusten kanssa opettelimme uusia leikkejä ja ääntelyjä. Pientä murinaa, haukahtelua ja örinää, sen perinteisen vinkumisen lisäksi.
Opimme myös leikkimään leluilla, tai ainakin tarkastelimme hyvin tiukkaan niiden sielunelämää... Lelun selättäminen toi ainakin Täplälle suuren nautinnon.

26.12.2010

Nurkasta ulos hinnalla millä hyvänsä


14.12.2010
Elämän makumaailma laajenee. Tänään saimme maistaa kukin kolme royal Canin starter-nappulaa, liotettuna.
Kovalla imulla huomasimme sen tulevan suuhun. Kieltä emme vielä ymmärtäneet käyttää. Paitsi Dedi, jolle nämä ruoka hommelit on kova sana. Makuelämys oli jännittävä ja siitä uneksittiin taas pitkään.

Elämänsä alussa


Kristian 4 v. ja Dedi 2 viikkoa; Molemmat oman elämänsä alussa. Molemmilla paljon opittavaa ja paljon nähtävää. Yhdessä se elämä on hyvä aloittaa!

22.12.2010

Läjä


10.12.2010

Tassut toimii jo kovin aktiivisesti. Ikää on nyt 11 vrk. ja kävelyharjoitukset on jo täydessä vauhdissa. Tosin askellus näyttää enemmän pikkuisen "hiprakassa" olevan hoipertelulta, kuin aktiivisen koiran liikehdinnältä. Tyyli on vapaa ja noudattaa yleensä suht samaa kaavaa; kaksi askelta ja kumoon.
Tässä kuvassa treenit ovat uuvuttaneet pikkuiset ja on aika kerätä voimia.

Jin ja Jang

10.12.2010
Tänään se tapahtui. Pienten pentujen elämä sai ratkaisevan käänteen: Silmät raottuivat jo hieman. Korvat taipuu alaspäin ja uudet aistit heräävät eloon. Ihana uusi seikkailu on pian alkamassa. Maailmaa katsellaan nyt ihan uudella tavalla ja sen huomaa, valtava meteli täyttää työhuoneen...Myös öisin! Tätä tämä vauva perhe-elämä sitten on.

Rakkauslaturi


Näitä pentuja pidetään rakkauslaturissa säännöllisesti ja joskus siihen voi jopa nukahtaa...
Dedi näyttää mallia.

Me ollaan mytty!


7.12.2010

Televisio on tässä talossa pysynyt kiinni ja kaikki aika menee live-show:n parissa pentulaatikon äärellä, ja hyvä niin. Ihanaa vikinää, möngerrystä ja suunnattoman suuria spurtteja maitobaarille, heti kun äiti ilmaantuu näköpiiriin.
Riffi on päättänyt, että voi imettää rauhassa, kunhan minä olen samassa huoneessa, tai keittiöstä ei kuulu astioiden kilinää.
Uuden äidin oma ruokahalu on POHJATON! Ruokaa menee nyt jo kolminkertainen määrä tavalliseen.

Joonatan ja vauvat

6.12. Tänään lapset pääsivät ensimmäisen kerran tutustumaan kynsileikkureihin. Alkuun opettelua selälteen oloon ja sitten tassujen kutitteluun. Lopulta kaikki meni loisteliaasti ja koko episodista jäi kaikille erittäin hyvä mieli.
Tässä kuvassa Joonatan sosiaalistaa pentuja ihmiseen.
Ei muuten ole yksi, eikä kaksi aamua, kun Joonatan on ennen kouluun lähtöä kömpinyt pentulaan ja nukahtanut sinne yhdessä viiden pienen karvaturrin.
Taitaa olla valtavan suurta ja aitoa rakkautta paljon ilmassa.

20.12.2010

Pojat tutustuu

Joonatan 9v., Benjamin 6 v. ja Kristian 4 v. tutustuu uusiin perheenjäseniin. Kaikki jännittivät suuresti.
Ensin pidimme hautajaiset pienelle enkelipennulle. Sinne suuren vanhan tammen juurelle pääsi hän yhdessä kahden vanhemman sheltin Bellan ja Canyn sekä bortsumme Debbyn ja Skippyn enkelipennun viereen.
Sytytimme kynttilän haudalle, panimme mukaan pienen nallen ja toivotimme hänelle hyvää matkaa sateenkaarisillalle.
Sisälle päästyämme oli aika "ristiäisten".
Täplän keksi Benjamin, kun hänellä on valkoinen täplä korvassa.
Sini tuli meiltä kaikilta, kun vauva on hiukan sinertävämpi kuin toiset.
Nupun keksi pojat yhdessä kauniille tytölle, jolla on kuin ruusunnuppu, valkoinen läiskä otsallaan.
Dedin keksi Kristian. Koska Debby oli äidille niin rakas. :)
Namun keksi Joonatan, koska pojan kasvoilla on mustanaamion maski.
Näin kyyneleet pyyhittiin ja saatiin nauttia uuden elämän ihmeestä.

Ensimmäinen vuorokausi!

Uusi äiti on niin kovin väsynyt. Pitkä raskas synnytys takana, mutta nyt kaikki rakkaat lapset sylissä.
Voiko suurenpaa rakkautta ollakkaan?

14.12.2010

Onnellinen uusi äiti!

"Maan suurin ihme on tapahtunut.
Nähkää, miten kalpein, onnellisin kasvoin äiti hymyy.
-Niin hymyy sädehtivä syyskesä,
siunaten tähkää,
johon myöskin syntymisen ihme lymyy."

-Uuno Kailas

Syntymän ihme


"Hiukkasista elämän on suuret ihmeet luotu.
Lahja kaikkein arvokkain on iloksemme luotu."

Kätilö työssään


Yllättävän hyvin Riffi otti Leinosen Janitan vastaan ja hyväksyi välittömästi kätilöksi. Tosin, Janita tietää miten käsitellä bortsuja, joten ei mikään ihme.
Ammattilaisen ottein Janita hoiti homman ja minun tehtävä oli lähinnä tsempata Riffiä ja punnita pentuja.
Olen suunnattoman isosti kiitollinen Janitan korvaamattomasta työstä.
Janitasta tulikin kerralla viiden lapsen kummitäti. ;)

13.12.2010

Avautuminen


Koko synnytyksen ajan Riffi oli tosi rauhallinen. Ensimmäinen pentu syntyi pussissa ja täysin normaalin oloisena. Valitettavasti tämä pieni tyttö oli enkelivauva. Suunnaton riemu vaihtui pian synkäksi suruksi. Janita oli kuitenkin äärimmäisen kannustava ja näin homma sai jatkoa. Toinen pentu "Täplä" syntyi jännityksen merkeissä, kun pieni sininen kuono työntyi ensimmäisenä esille. Kauhun sekaisin tuntein olimme varmoja, että myös tämä pentu olisi enkeli. Hädissämme otimme yhteyttä päivystävään eläinlääkäriin, mutta onnekseni ennen vastausta Janita huusi maailman kauneimmat sanat; TÄMÄ ELÄÄ!
Pikaista hierontaa ja kunnon raivoisa miehen karjaisu sai jälleen kyyneleet silmiimme, tällä kertaa ilosta!
Riffi oletti lienee, syötyään ensimmäiset jälkeiset ja näkemättä enkelilastansa, että synnyttää pelkkiä jälkeisiä, joten kiljuva pikku-ukko oli kauhistus. Hän olisi paljon mielummin keskittynyt vain jälkeisiin ei mihinkään pikkuolioon.
Pian kuitenkin äidin rakkaus syttyi ja se syttyi toden teolla. Samalla, kun Sini jo teki tuloaan Riffi imetti Täplää ja pesi tätä.
Sinin putsaukseen Riffi omistautui koko äidin arvokkuudellaan.
Nuppu raivasi tiensä hitaasti, mutta varmasti. Riffi oli jo väsynyt. Uutterasti äiti jaksoi hoitaa pienokaisiaan.
Supistukset harvenivat. Kävelytimme Riffiä ja matolle hajosi vesipussi, näkyviin tuli pieni tassu. Oma usko meinasi mennä, kun minuuttikin tuntui ikuisuudelta, mutta onneksi Janita oli paikalla ja tsemppasi sekä minua, että Riffiä ja niin rohiseva kaunotar saatiin ulos. Pentu korisi kovasti ja olimme huolissamme. Tyhjentelimme limaa keuhkoista ja sovin pennun kanssa, että minä saan olla ainoa Koriseva tässä talossa. Niin Dedi 380 g, kirkui kirkkaasti naisen ominaisuudessaan ja taas meillä kaikilla oli syytä iloon.
Väsynyt, mutta onnellinen äiti jaksoi vielä pinnistellä ja niin päivänvalon näki myös touhukas Namu.
Koko onnellinen perhe oli vihdoin kasassa!